Voi vitsit! Aikomus oli aktiivisesti päivittää tätä blogia, ja pohdiskella sen kautta suhdettani liikkumiseen. Kuinkas sitten kävikään?
Ehkä tekosyynä voin käyttää opiskelujani, kaikki työpäivän ulkopuolella tapahtuva kirjoittaminen on aika intensiivisesti viime aikoina keskittynyt opinnäytetyön puristamiseen. Mutta onpa mulla toinenkin tekosyy sille, etten ole tänne kirjoitellut: Aloitettiin Mikon kanssa uusi harrastus!
Vastoin kaikkia omia kuvitelmia, olen löytänyt viimeisen kolmen viikon ajan itseni taekwondon intensiivikurssilta ! Mikko asiaa ehdotti jo vuoden lopulla, ja aika epäilevät ajatukset oli kyllä ilmassa loppuun asti. Mutta onneksi tuli lähdettyä, koska kokemus on jo tähän mennessä ollut tosi hyvä. Ihmeellistä!
Ennen ekoja treenejä jännitti ihan oikeesti, odottelin kotisohvalla hermostuneena lähdön hetkeä. Suurin huoli oli jostakin syystä että kaikki saavat tietää, etten osaa punnertaa. Ajattelin ryhmän olevan täynnä superurheilijoita ja kamppailulajien suvereeneja mestareita. Mä olisin joukossa nolona, kömpelönä ja hikoilevana.
No, hikoileva olen todellakin ollut! Mutta kaikki huoli siitä, että olisin jotenkin nolo, on rennon tunnelman ja kannustavan ohjauksen myötä hävinnyt. Mun ennakkoluulot ja huono liikuntaitsetunto siellä vain kummittelee. Sitä paitsi muut kurssilaiset vaikuttaa tosi kivoilta.
Taekwondon intensiivikurssi koostuu kahdesta eri osasta. Keskiviikkoisin on tekniikkatreenit, joissa ollaan käyty läpi ihan käytännössä erilaisia potkuja ja lyöntejä. Sen lisäksi, että osa asennoista on haastavia fyysisesti, on tekniikkatreenit yhtä lailla rankkaa aivojumppaa. Todellakin pää tyhjenee kaiken maailman arkihuolista, kun pää ei meinaa pysyä mukana menossa. Tykkään kyllä siitä keskittymisen ja tasapainon ynnä muun "hienosäätöhifistelyn" elementistä, mitä lajiin selkeästi liittyy. Ja lisäksi harkat on tosi leikkisiä, mikä oli tavallaan yllätys. Esimerkiksi alkulämmittelyissä on tehty parin kanssa erilaisia hippajuttuja, joissa sitten tuleekin kyllä kuuma ja syke nousee!
Lauantaisin on sitten vähän toisenlaista treeniä, toiminnallista harjoittelua. Eka kerta oli mulle aika shokki, kuntopiirityyppistä voimailua vaikka millä välineillä....mullehan mm. kahvakuula on aiemmin ollut pelottava esine, johon olen väittänyt tarttumasta. Pystypunnerrus tangon kanssa myös on mulle aika vierasta. Mutta selvisin hengissä, ja erityisen hauskaa oli huomata se tsemppaamisen kyky. Oon aina ollut vähän semmoinen mukavuudenhaluinen puuhastelija, mutta kun ohjatusti piti puristaa täysillä loppuun asti, jaksoin yllättävän hyvin (muutamaa fuskauskohtaa lukuunottamatta, mutta ei puhuta niistä).
Viime kerralla lauantain treeneissä oli päällä ja käsillä seisontaa. Ne ei kyllä ollu mun makuun ollenkaan, pelkäsin varmaan liikaa rojahtamista ja itseni satuttamista. Jotenkin se ensimmäisen viikon kuntopiiri ja voimailu oli kuitenkin helpompaa.
Nyt intensiivikurssi on puolessa välissä, ja sen jälkeen on mahdollisuus alkaa käydä viikkotreeneissä. On ollut hauska huomata, miltä tuntuu käydä kahdesti viikossa rääkkäämässä lihaksia, ja seuraavat treenit tulevat siihen tahtiin, että jokin lihas edelleen kolottaa...mutta se on hyvää kolotusta!
Aika mahtava fiilis näin alkuun. Vau. Ei se ollutkaan kauheaa.
