Lähtökuopissa

Olen henkilö, jolla on huono liikunnallinen itsetunto. Tunnistan ja myös tunnustan sen itsessäni. Tämä blogi tulee toivon mukaan toimimaan jonkinlaisena henkilökohtaisena kannustajana,  ymmärtäjänä ja kriitikkona kivisellä (lenkki)polullani kohti myönteisesti ja nautiskellen liikuntaan suhtautuvaa Jenniä.

Nyt kun tavoite on asetettu,  voin valottaa hieman taustoja.

Kirjoittamisesta olen aina pitänyt, ja bloggaamistakin olen harrastanut kahdesti:
Hurmaavat aikamatkat menneisyyteen: Kutamara - matkakertomus Kreikasta
sekä Syklotyymi (yleisempää vasta työelämään siirtyneen tytön tajunnanvirtaa.) Täytyypä muuten sanoa,  että olipa outoa kurkistaa oman päänsä sisään ajassa taaksepäin!

Liikunnallinen asennoitumiseni on aina noudattanut tiettyä selkeää kaavaa. Saatan sitoutua johonkin harrastukseen suurellakin rahallisella panoksella, mutta taloudellinen tappiokaan ei saa jatkamaan harrastuksen parissa alkua pidemmälle. Esimerkkinä mainittakoon kuntosalijäsenyys,  josta maksoin joka kuukausi noin 70 euroa suoraveloituksena tililtäni vuoden ajan (joka oli minimiaika,  ennen kuin jäsenyydestä pääsi eroon ilman sanktioita). Taisin käydä ensimmäiset pari kuukautta useamman kerran viikossa erilaisissa jumpissa ja minulle teetettiin henkilökohtainen kuntosaliohjelma. Pikku hiljaa tahti alkoi laiskistua, suoraveloitukset kilahtelivat tililtäni,  mutta minä en kuntokeskukseen saanut lähdettyä. Viimeisten 2 - 3 kuukauden aikana en käynyt kertaakaan. Jäsenyys raukesi viime kesäkuussa. Samanlaisia tapauksia löytyy vuosien varrelta muitakin, joskaan ei yhtä arvokkaita....mitäs se 12 x 70 euroa tekeekään...

Toinen ongelma riittyy omaan terveyteeni ja vointiini. Olen käynyt kahdesti kehonkoostumusmittauksessa, joka kertoo kylmän totuuden mm. kehon rasvapitoisuudesta ja lihasmassasta. Mittausten välillä oli noin puoli vuotta, ja tulos oli molemmissa sama: lihasvoimaa vahvistettava reippaasti ja painoa pudotettava toistakymmentä kiloa. Kuvaavaa oli se, että tosiaan ensimmäisen mittauksen jälkeen en ollut ryhtynyt mihinkään toimiin kuntoni kohentamiseksi. Jälkimmäinen mittaus tehtiin vajaat pari kuukautta sitten, ja painoni oli tarkalleen sama, taisi parisataa grammaa olla heittoa,  mutta koostumusmittaus kertoi syyn olevan nesteissä.  Pyh! Huomaan myös välillä liikkumattomuuteni takia kärsiväni selkävaivoista.

Välinpitämättömyyden lisäksi ongelmana on liian helppo luovuttaminen monen urheilulajin ja liikuntamuodon edessä. Olen aina pitänyt itseäni vähän kömpelönä ja hitaana oppimaan tekniikoita tai liikesarjoja. (Tästä syystä vieroksun myös tanssimista parin kanssa.)

Tämänhetkinen liikuntakriisini liittyy laskettelutekniikkaani,  jonka havaitsin jälleen pitkästä aikaa rinteessä eilen käydessäni olevan huono ja raskas,  minkä takia väsyn nopeasti, enkä halua jatkaa. Nostan kädet pystyyn, luovutan ja siirryn bistron puolelle.

Lasketteluongelmaani liittyen mieheni lupasi kustantaa minulle tekniikkaopetustunnin, koska tuskastuin hänen hyvää tarkoittaviin neuvoihinsa. Samalla syntyi idea tästä blogista. Jos teen julkisen tästä itseni motivoimisen projektista,  ehkä jotakin voisi tapahtua toisin.

Valoakin on näkyvissä. Tiedän muutaman liikuntamuodon, joiden parissa viihdyn. Uiminen on mukavaa, meditatiivista ja samalla tehokasta. Joka kerta altaassa otan tavoitteeksi kilometrin matkan. Myös lenkkeily sai uutta intoa hyvistä juoksukengistä viime keväänä, aikaisemmin tallustelin sekalaisilla tennareilla. Hankin myös juoksutakin.

Mutta nyt kyse ei ole varusteista, vaan asenneremontista. Katsotaan, mitä tästä tulee. Ja vaikka eletäänkin joulukuun loppua, en halua profiloitua taas yhdeksi uudenvuodenlupauksen tekijäksi, koska kaikkihan tietävät, mitä niille lupauksille käy...